Tanja Hartonen-Pulkka

Ensi viikolla Mäntyharjuun saapuu 2 ministeriä: M. Gusenina ja L. Ihalainen. Aiheita on monia, mutta eniten kiinnostaa hoitajana tuo henkilöstömitoituksen sitominen lakiin. Koska nykyäänhän on vain suosituksia, joita voidaan vapaasti rikkoa.

Olen tehnyt Mäntyharjulla kuluvan valtuustokauden aikana niin monta aloitetta ja pitänyt niin monta puhetta hoitajien lisäämisen puolesta, etten pysy enää laskuissa mukana. Viimeisimmässä aloitteessa pyysin yhtä hoitajaa edes lisää. Mutta ei.

Työtä tehdään minimissään, ja kun hoitajia sairastuu, ja sijaisia ei saa, tilanne on mahdoton. On riski tehdä vajaalla miehityksellä.

Hoidonlaatu on ajoittain jopa välttävää, hoitajat tekevät kyllä työtään niin hyvin kuin voivat vähäisillä resursseilla, mutta omatunto ei kestä.

Se on ihan kamalaa toistaa sanaa kohta.

Mäntyharjulla myös AVI on ottanut kantaa (olen sinnekin soittanut useita kertoja) suosittamalla henkilöstön lisäämistä tasosta 0,5 tasoon 0,6, mikä tarkoittaa n. neljän hoitajan lisäämistä Rsukahoviin. Mutta ei, kun se on vaan suositus, ei kunta sitä noudata.

Päinvastoin kikkailtiin vähentämällä yksi asukaspaikka ja pidettiin siis yhtä huonetta pitkään tyhjänä. Ennen kuin siihenkin otti AVI kantaa, että se huone tulisi ottaa käyttöön.

Ja ennen kaikkea KOTIHOITO, miten siellä voitaisiin taata, että hoitajia on riittävästi? Käyntien pituudeksi on paikallisesti laskettu joskus 4 min/käynti. Ajatelkaa! Ja silti asiat ovat muka hyvin.

Mikä ihmisiä vaivaa, että vanhuksia ei haluta hoitaa hyvin. He ovat raataneet ja näinkö heidät palkitaan. Loppuelämä laitoksessa, jossa kunnolliseen saattohoitoon ei ole aikaa, ei kyllä vastaa näkemystäni arvokkaasta kuolemasta.