Tanja Hartonen-Pulkka

Luulin tekeväni moraalisesti oikean teon, kun loppuvuodeksi haen eroa kunnanhallituksen paikalta. Katson, että se on poliittinen paikka demareille ja en enää ansaitse sitä. Kyse ei ole siitä, ettenkö kykenisi tehtävää hoitamaan. Vaan ainoastaan poliittinen peruste. Se ei ole kuntalain mukaan pätevä syy erota ja kunnanhallitus jätti asian pöydälle, eli eroa ei myönnetty.

Valtuuston paikan olen saanut kuntalaisilta, vaikkakin demarien listoilla. On vihjattu, että pitäisi erota siitäkin, hah. Se on minun paikka!

Oon mäkin niin vihree, etten mä voinut ymmärtää että kuntalain mukaan se ei kuulema ole syy erota. Mutta ei ole moni muukaan ymmärtänyt edes ylemmältä taholta, päinvastoin sain kiitosta moraalisesta selkärangasta. Sovussa ollaan hoidettu asia, että väistän ja itse sitä tahdoin. Nyt on vaihtoehtona joko: että KEKSIN toisen syyn. Mitä ei ole. Joko vedän eroanomuksen pois ja istun kunnanhallituksessa tai annan eron mennä valtuustoon ja ne ÄÄNESTÄÄ asiasta, eli poliittinen soppa.

Tässähän on taustalla myös se, että Demarit (itse olin mukana) halusivat saada Perusturvalautakunnan PJ:n pois samasta syystä, kun hän erosi demareista, haluttiin hänen eroavan Perusturvalautakunnan Pj:n paikalta. Mutta hän ei eronnut. Ajattelin, että tottakai minun kuuluu erota nyt, kun olen samassa tilanteessa itse.

Onkohan missään muualla kukaan eronnut poliittisesta syystä? Ihan syvältä. Jos joku itse haluaa erota, pitää se myöntää. Sitä kunnanjohtajakin suositti kunnanhallituksen tekemään. Olisi luullut että kunnanjohtaja olisi sitten esittänyt myös ettei eroa myönnetä, kun ei ole pätevää syytä. Mutta kun syy ei ole pätevä kunnanhallituksen mielestä. Minusta on. Sehän on sekä minulle että demareille Kiusantekoa. Näin vaalien alla.

Odottelen paikallisdemarien yhteydenottoa asiasta.