Tanja Hartonen-Pulkka

Köyhyysrajan alapuolella on 700 000 suomalaista. 13 prosenttia väestöstä. Köyhyysraja määrittyy niin, että köyhä on esimerkiksi yksittäinen henkilö, jonka tulot ovat alle 60 prosenttia suomalaisten mediaanituloista. Köyhä siis on, jos tulot ovat alle 13 760 euroa vuodessa.

Toisena esimerkkinä mainittakoon nelihenkinen perhe, jossa lapset ovat alle 14- vuotiaita, on köyhä, jos tulot alle 28896 vuodessa.

Toivottavasti arvokeskusteluja syntyisi. Sosiaalidemokraattisia periaatteita pitäisi myös pitää sydämessään, eikä vaan paperilla. Me olemme ainut puolue, joka on vähäosaisten asioita ajanut ja pitänyt heidän puoliaan. Nyt olisi aika myös tehdä jotain! Toivon, että puoluekokouksessa Joensuussa tästäkin asiasta keskusteltaisiin ja tunnustettaisiin tosiasia, että omassa maassamme on köyhyyttä.

Ihmisiä, jotka laskevat tarkkaan rahansa ja jopa näkevät nälkää.

Köyhyys koettelee ensisijaisesti eläkeläisiä, yksinhuoltajaperheitä, pienituloisia eläkeläisiä ja opiskelijoita. Yhtenä syynä köyhyyteen on pidetty riittämätöntä perusturvaa.

Suurin osa pitää suomalaisen toimeentuloturvan vähimmäisnormia 417 euroa riittämättömänä kuukaudessa, eikä myöskään katso köyhyyttään itse aiheutetuksi.

Köyhyys usein myös periytyy. Masennus on myös yleisempää.

Puututaan vakavasti ongelmaan myös Suomessa! Tämä vuosi on EU:n teemavuosi köyhyyttä vastaan.

Köyhän ääni kuuluviin!

Sosialidemokraattisiksi periaatteiksi on ainakin tunnustettu:

• Työ

• Oikeudenmukaisuus

• Heikoista huolehtiminen

• Rauha ja solidaarisuus

Tanja Hartonen-Pulkka

Masentavaa

Nyt on ollut kausi menossa, että tekisi vaan mieli nukkua. Ei sitä tavallisena kuntalaisena ole koskaan tajunnutkaan mitä kaikkea ympärillä/takana/sivuilla tapahtuu.

Kun lähti päätöksentekoon mukaan on silmät auenneet monella tavalla. Oppinut huomaamaan, että ihmiset eivät välttämättä vilpittömällä sydämellä tee asioita ja tekoja, vaan pelkästään pönkittääkseen omaa egoaan. *Jos vaikka lehteen pääsis* tyyliin.

Osaa katsoa montaa ihmistä ihan erilaisin silmin. Ei osaa luottaa enää sitäkään vähää keneenkään ja jokaisen puhuessa jostakin miettii, että mikähän tarkoitusperä tuossakin on ja hyöty kenellekin.

Asioita salataan, tietoja pihdataan. Ei vaan katsota välttämättömäksi kertoa kaikkea.

Luottamushenkilönä toimiminen poikii paljon lisähommia. Kun lähdet kuntavaltuustoon ehdokkaaksi, tulee järjestötoiminta. Kokoukset lisääntyy ja talkoot.

Sitten jotkut tahot luulee, että kun olet kuntalaisten valitsema luottamushenkilö. sinun kuuluu osallistua kaikenmaailman tempauksiin ja antaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Hei, mä oon normaali palkkatyöläinen. Kokouspalkkiosta ei paljon käteen jää: 39 prosenttia vie valtio ja 15 prossaa puolue.

Kiva on, että kaikkeen pyydetään. Mutta katson myös oikeudekseni valita minne lähden.

Teki miten tahansa, puukko on aina selässä. Ja nimenomaan selässä. Selän takana ollaan tietävinään, mitä kukakin on mieltä, mutta suoraan ei puhuta. Ihant ietoisesti mustamaalataan ja vähätellään toisia tarkoituksenhakuisesti saamalla itselleen taas irtopisteitä.

Kehutaan estottomasti jopa itseään.

Ja kun et osaa kehua, jäät sivuun. Hirveä kisa siitä, kuka selviää henkisen rääkin kaiken paskan keskellä.

Ja kun nähdään livenä, hymyillään ja halataan ja ollaan yhtä perhettä ja kehutaan vuolaasti hyvää yhteistyöhenkeä.

Silti tämä on mun juttu. Voi, kun voisikin päätoimisesti hoitaa toisten asioita oikeudenmukaisti. Tämänhetkisen poltiikkakokemukseni myötä olen todennut, että olisikin pitänyt lukea lakimeheksi.

Haluan todella katsoa miten taistelusta selviää. Onneksi minussa on herkkä puoli, joka pitää minut inhimillisenä, mutta onneksi myös kovaksi keitetty puoli omien kokemusten kautta, joka auttaa minua selviytymään.

Ei pidä luulla, että luovutan. Joskus on vaan puhdistettava asiat itsestään ulos ja jatkettava eteenpäin. Jatkan eteenpäin.

Tanja

SDP:n puheenjohtajapäivät 20.3-21.3.2010

SDP:n puheenjohtajapäivät oli 20.-21.3.2010 Vantaalla. Päivät oli kerrassaan loistavat, samoin tunnelma. Sain uutena demarina uutta draivia ja intoa. Pääsin sisään yhteiseen tekemiseen, yhteiseen perheeseen. Sain loistavia ideoita vaalityöhön.

Ennen kaikkea SDP:n linjaukset vastaavat omaa ajatusmaailmaani. Miten meillä on sosiaalinen vastuu tässä kriisitilanteessa, jossa maan hallitus kääntää meille selkänsä. Hyvinvointivaltio tulee pelastaa. Pitää säilyttää välttämätön elintaso ja huolenpito ja kansalaisten oikeus sivistykseen maksuttomalla koulutuksella. Ihmisillä on oikeus tehdä työtä ja työssä jaksamista on tuettava. Työllisyyttä on kohennettava, perusturvaa parannettava ja talous tulee tasapainottaa.

Köyhyys lisääntyy - kansakunta jakautuu kahtia

Aiheseen liittyviä keskutseluja oli vaikka millä mitalla, ennenkaikkea yhteinen halu auttaa niin köyhiä, töissäkäyviä ”tavallisia duunareita” ja eläkeläisiä ja nuorisoa.

Me olemme ainut työväenpuolue!

Oli hienoa tavata Jutta henkilökohtaisesti ja yllätys oli todella miellyttävä. Oli hienoa keskustella hänen kanssaan hoitajien työtaakasta ja vanhusten yksinäisyydestä. Siitä kiireestä, josta olen puhunut lakkaamatta. Miten tehdään töitä minimimitoituksella, jopa alle minimin.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis!

Kiitos myös kanssani samassa kyydissä matkustaneille Etelä-Savon porukalle, oli hauska matka. Ja ei unohdeta mummoja, vai miten se Veikon lause menikään :-).

Jatketaan ja tehdään yhdessä, yhteiseksi hyväksi!