Tanja Hartonen-Pulkka

Pakko antaa itselleen tunnustusta, kun sitä harvoin saa. Haukut ja seläntakana puheet kuulee kyllä.

Nyt on ulkoiluttajat liikkeellä tänä kesänä ekaa kertaa terveyskeskuksessa, kotihoidossa ja Ruskahovissa. Toivottavasti kaikki on sujunut hyvin.

Ruskahovissa ainakin on tehty listaa siitä kuka on päässyt ulkoilemaan.

Muistan aina, kun otin asian esille, miten sain vastustusta ja kyselyä siitä, mistä rahat siihen muka otetaan. Käsittämätöntä. Ja muistan kuinka moni omi asian itselleen. Televisioonkin pääsi Mäntyharjusta vanhustyönjohtaja asian tiimoilta ja omaisia vanhuksen kanssa.

Kiitos Mäntyharjun sos.demarit, kun allekirjoititte aloitteeni.

Kauan siihen menikin. Kunta ei halunnut alunperin kustantaa, ja yritti vapaaehtoisilla teetättää homman. Loppujenlopuksi vapaaehtoistyö kaatui vakuutuksiin ja halukkaatkin väheni.

Onhan se nähty niin monessa muussakin asiassa, ketä kiinnostaa vapaaehtoistyö ja ketä ei.

Minua on arvosteltu siitä, että olen kunnanpäättäjä ja kunnan työntekijä. Mutta kukapa sen paremmin näkee mistä esim. Vanhusten hoito on, kuin sitä työtä tekevä?

Miten valtuustossa minulle kerran sanottiinkaan: "Sen leipää syöt, kenen lauluja laulat..." Siis vittuiltiin ihan suoraan viranhaltijatasolta.

Eihän tuohon ulkoiluasiaankaan ollut kiinnitetty huomiota. Asia oli tiedossa, mutta kukaan ei tehnyt mitään.

Vuoden hyvä työ tehty.