Tanja Hartonen-Pulkka

Oli kova tentti Mikkelissä, vaikka luulin meneväni omaishoitajien keskustelutilaisuuteen kuuntelemaan. Vaikka aihe on tuttu, tilanne ei.

Mutta tämä vain vahvisti huolestumistani omaishoitajien jaksamisesta ja tuen suuruudesta. Mikä tuli ilmi, oli juuri laitospaikkojen vähyys, josta olen vaahdonnut jo pitkään.

Lisäksi tietona se, että yli puolet omaishoidontuen saajista on yli 65v kertoo jo omaa tarinaansa.

Suomi säästää, kun omainen hoitaa, mutta ei ole valmis panostamaan omaishoitajiin riittävästi.

Maksukäytänteissä ja kriiteereissä on kuntakohtaisia ehtoja. Nämä pitää yhdenmukaistaa.

Lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille soveltuvat tilapäishoitopaikat puuttuvat kokonaan!

Mitä sitten kun omaishoitaja sairastuu, onko meillä paikkoja? Ei ole. Paikkoja vaan vähennetään ja hoidetaan kotona mahdollisimman pitkään, on strategia. Kuitenkin kiistatta on ymmärrettävä myös se, että kaikki eivät pärjää kotona. Ja jono laitospaikkoihin kasvaa ja omainen uupuu odottamiseen.

Ja hoidettavia on yhden sijaan kaksi