Tanja Hartonen-Pulkka

Palvelut lähellä ihmistä

SoTe-palveluiden järjestäminen jollain tavalla on esillä. Valtiovalta pakottaa meidät siihen tavalla tai toisella. Joku neropatti suuressa viisaudessaan päätti, että väestöpohjan tulee olla 20 000, jolla sosiaali- ja terveyspalvelut tulee järjestää.

Uhkakuvana näen, että pikkuhiljaa pienemmiltä paikkakunnilta siirretään ja keskitetään palvelut kaupunkeihin. Kuka pääsee ja millä sitten palveluiden piiriin? Tuleva uhkakuva heikentää kuntalaisen palveluja, koska liikenneyhteydet on mitä on, ja jos jatkossa pitää mennä esimerkiksi Mikkeliin toistuvasti, ei sinne meno ole helppoa. Pitää varata koko päivä. Ei ole helppoa esimerkiksi työssäkäyvänä siellä muka vaan pistäytyä.

Vaikka luvataan, että rahat ja henkilöstö säilyy meillä, niin ennen pitkää kuitenkin ylemmällä taholla Mikkelissä päätetään, että se ja se toiminto ei kannata, siirretään palvelu pois meiltä.

Säilyykö oikeasti kuntien itsenäisyys niin halutessaan? Palvelujen tulisi olla lähellä ihmistä, eikä ihmisen juosta palvelujen perässä ympäri maakuntaa. Nykyiset palvelut tulee voida säilyttää jatkossakin omalla paikkakunnalla.

Kokeilu on päätetty käynnistää, ja aina maakunnallisesti yhteistyö on hyvä asia, mutta pitää seurata tiiviisti tilannetta ja irtisanoa itsensä, jos näyttää siltä, että meitä viedään? Vai ehtiikö sitä tekemään mitään , kun ollaan jo kiinni isomman kaupungin kupeessa ja muuttoliike isompaan alkaa. Mainiohanke onneksi hajosi omaan mahdottomuuteensa, mutta onko tämä nyt sitten parempi malli, kun isäntäkunta sana aina vilahtelee jossain teksteissä.

Valitettavasti tuntuu, että meitä ohjaillaan ylemmältä taholta, ja voidaanko me mitään?

Maaseutu tulee pitää elinvoimaisena ja itsenäisenä!