Tanja Hartonen-Pulkka

Puhutaan sitten rahasta

Hienoa, kun lakisääteiset palvelut säilytetään, sehän on itsestään selvää. Kaikista luvataan huolehtia: niin minimitasoon pitää sitten tyytyä, mutta siihenhän on jo totuttu vanhustenhoidossa. Hoitajamitoitukset ovat jo minimissä, joten ainakaan hoitajia ei vähennetä, voin todeta ironisesti. Mutta ei myöskään sitten lisätä, vaikka AVI niin suosittaa. Suosituksiahan ei tarvi...tse noudattaa, joten kunta ei siihen lähde.

Asiaa voi myös tarkastella niin, että jos lakisääteiset palvelut säilytetään, niin pitää miettiä, mitkä asiat meillä on hyvin. Mistä kunta haluaa sitten luopua? Tästä voi päätellä, että uusi aloitettu kuntalisäkokeilu on liipasimella. Vanhusten ulkoiluttaja kunnan palkkaamana on myös lähtölistalla ja eikös leikkipuistotoiminta ole ylimääräinen palvelu? Ja paljon muita palveluja. Lisäetuihinhan ei ole varaa (PU 23.9.2011 s.5) Nämä toiminnot ovat sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, joka taitaa olla mitään tarkoittamaton sana, jota kyllä käytetään, mutta toiminnassa se ei näy. Ja jonka hyötyä on vaikea laskea. Vanhusten hyvinvointiin vaikuttaa niinkin tärkeä asia kuin ulospääsy, mutta 4000 euron panos joka syksy koko vanhusväestöön on ollut pelkkää silmänlumetta, ei riittävää. Meillähän on myös osaava ammattiryhmä lasten ympärillä, kaikilla ei ole koulukuraattoria, psykologipalveluja ja vielä kouluterveydenhoitaja.

Tämä on sitä ”matalampaa palvelutasoa” (PU 23.9.11 s.5)

Päivähoitojono lyhenee, kun vanhempi jää kotiin kuntalisän kanssa, ja pienen lapsen paras paikka on oma koti. Puhumattakaan leikkipuistotoiminta kesäisin, jossa vanhemmat saavat levähtää ja pieni lapsi saa kavereita. Kaikki tämä vähentää sitä loppulaskua, jota me maksetaan korkojen kera.

Puhumattakaan kun hoitajia ei lisätä, sairaslomat ne kalliiksi vasta tulevatkin, kun hoitaja uupuu.

Ekstroista luovuttaessa pitää miettiä mitä siitä seuraa. Ja mistä meillä on varaa luopua.

Säästöjen etsiminen ei ole helppoa hommaa, kun talous on tiukoilla.

Kunnanvaltuutettu

Kunnanhallituksen jäsen

Tanja Hartonen-Pulkka